Vapaa-ajankalastus


Suomalaiset pitävät kalastuksesta ja se onkin maamme suosituimpia harrastuksia. Kalastus on kuitenkin muuttunut aikojen kuluessa kotitarvekalastuksesta enemmän vapaa-ajankalastukseksi. Tänä päivänä kalastamaan lähdetään ennen kaikkea elämysten ja luonnossa rentoutumisen vuoksi. Kalan koukkuun nappaaminen on pelkkää plussaa. Kalastus on harvoja lajeja, joissa eri sukupolvet kohtaavat toistensa veroisina. Kenen tahansa on helppo aloittaa kalastus, sillä se ei vaadi tutkintoa. Gokalastus-sivustomme tarkoituksena onkin tarjota lukijalle perusteet kalastukseen.  

Suomalaisista lähes joka kolmannes, eli noin 30 prosenttia, harrastaa kalastusta.  Suomalaismiehistä kalastaa noin 40 prosenttia ja naisista taas 20 prosenttia. Harrastuskalastajaksi lasketaan sellainenkin henkilö, joka ilmoittaa kerran vuodessa käyvänsä kalastamassa.
Nykyään kalastus ei ole vain ravinnon hankkimista tai toimeentulon hankkimista, vaan myös harrastus. Aktiiviset kalastustavat, kuten virveli ja vetouistelu, ovat nykyään suositumpia kuin verkkokalastus. Suosituin kalastusväli on kuitenkin perinteinen mato-onki. Vapaa-ajankalastajien saaliin osuus on noin kolmasosa Suomen koko kalansaaliista. Sisävesien kalansaaliista vapaa-ajankalastajien osuus on jopa 90 prosenttia. Vapaa-ajankalastajien vuotuinen kokonaissaalis on noin 24 miljoonaa kiloa. Määrällisesti tärkeimmät vapaa-ajankalastajien saalislajit ovat hauki, ahven ja särki. Vuotuinen rapusaalis on noin 2,5 miljoonaa kappaletta. Vapaa-ajankalastus on yleensä luvanvaraista, mutta pilkkiä ja onkia saa kuitenkin vapaasti. Jotkin kala- ja rapulajit on rauhoitettu tiettyinä ajankohtina.  

Vapaa-ajankalastajien merisaaliin voidaan katsoa olevan terveellistä, kunhan siinä ei käytetä suuria määriä rasvaisia kaloja tai petokaloja ravinnokseen. Voidaan myös puhua lähiruoasta, sillä kala on useimmiten narrattu asuinpaikan läheltä.   Vuoden 2016 alusta alkaen 18–64-vuotiaat kalastajat maksavat kalastonhoitomaksun. Maksu ei kuitenkaan koske pilkkijöitä, onkijoita tai silakkalitkalla kalastavia. Uusi kalastonhoitomaksu yhdistää vanhan kalastuksenhoitomaksun sekä läänikohtaiset viehekalastusmaksut. Kalastajalla on velvollisuus pitää mukana tositteet maksetuista kalastusluvista. Luvat on tarvittaessa näytettävä viranomaiselle tai kalastuksenvalvojalle. Kalastajan on lain mukaan annettava valvojalle.

Hyvä tietää


Se, että tietää missä ja milloin kala syö ei vielä riitä kalan narraamiseen. Tärkeää on ymmärtää kalan käyttäytymistä saalistustilanteessa. Kaikki kalat eivät ota viehettä pelkästään syömisen takia vaan esimerkiksi suojallakseen kutua. Kalat pitävät rajakohdista, joissa ympäristö vaihtuu toiseksi. Kalat hakeutuvat suojaan jonkin esteen lähistölle. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi vesikasvit, kivet, veteen kaatuneet puut, karikot, pohjasta nousevat kummut, saarten ja niemien kärjet, siltojen alusta jne. Kokemuksesta on kuitenkin hyötyä, sillä kalojen oleskelu paikasta ei voi koskaan olla varma.

Tärkeä tekijä kalojen käyttäytymisessä on veden lämpötila. Lämpötila ohjaa kalan vuodenkiertoa. Kalat ovat lähes aina siellä, missä on sopivimman lämpöistä. Kalan optimilämpötila vaihtelee lajikohtaisesti, mutta joskus myös yksilöittäin. Optimilämpötilaan vaikuttavia tekijöitä ovat kalan koko ja ravintotilanne. Isommat kalat viihtyvät yleensä kylmemmissä vesissä. Lämpötila vaikuttaa kalan syöntiin ratkaisevasti.

Paras kalastushetki ei tavallisesti ole keskellä kirkkainta kesäpäivää. Kalat suosivat yleensä enemmän hämärää. Poikkeuksia kuitenkin löytyy, yhtä hyvin päivällä syövät mm. monet särkikalat tai jokeen noussut lohi. Sää on myös ratkaiseva tekijä kalan narraamisen kannalta. Esimerkiksi talvella jään päällä oleva lumi vaikuttavat valo-olosuhteisiin ja sitä kautta kalojen käyttäytymiseen. Myös sateella on monta eri vaikutusta kaloihin, sillä se peittää auringon, luo väreitä veteen ja suojaa näin ollen saalistavilta linnuilta. Sade myös viilentää vettä ja tuo veteen happea. Kala saattaa olla tällöin paremmalla syöntipäällä.

Pähkinänkuoressa kalan syöntiin ratkaisevasti vaikuttavia tekijöitä ovat: auringonvalo ja sää, veden lämpötila, vesistön tarjoamat suoja- ja oleskelupaikat sekä ravinnon saatavuus.